1.11.2015

Naamiohuveja


Pöö! Halloweenina minulla oli ilo osallistua naamiaisiin, ja pitihän bileisiin väsätä naamio. Luomisvimma iski edeltävänä iltana ja yönä, ja kun aika oli kortilla ja kello pahimmillaan todella paljon, oli tehtävä jotain sen enempää suunnittelematta. Onneksi flow oli kohdillaan! 

Kaikki lähti tästä, eli askartelukaupan naamaripohjasta. Kaupassa oli myös valmiita puolinaamioita, mutta niiden muotoa ei olisi voinut päättää itse. Miksi turhaan rajoittaa luovuutta valmiilla ratkaisuilla! Piirsin pohjaan pari luonnosta tussilla, ja aloin työstää muotoa saksilla.

Tähän pisteeseen pääsy vaati myös puukon käyttelyä, sillä pahvipohjan paksuus ja nenäharjanteen muoto olivat liikaa perus-Firskarseille. Kartonki oli selvästi paksumpaa naamion keskikohdassa kuin reunoissa, ja osittain sen vuoksi hylkäsin yläreunaan luonnostelemani toisen muodon. Sitä paitsi kissamaiset huiput naamion reunalla ovat ilkeämmän ja tyylikkäämmän näköiset! Puukon jäljet ja epätasaisuudet tasoitin 100:n hiomapaperilla, mutta tästä pölyvaiheesta ei sattumoisin ole kuvaa.

Päällystin naamion mustalla nahkalla. Tässä projektissa kuolemanjälkeistä elämää jatkaa jo kolmatta kertaa nahkatakki, joka pääsi hyötykäyttöön myös nahkapaljettipaidassa. Nahka on erityisen hyvä materiaali kolmiulotteisten muotojen päällystämiseen, koska se kestää työstöä, mukautuu eikä tarvitse vekitystä tai huolittelua. Liimaakin voi käyttää niin paljon kuin sielu sietää, ja minähän käytin!

Kaikenlainen stailaus, lavastus ja muun blogikerronnan suunnittelu loppui tässä vaiheessa iltaa. Pahoittelut siis kuvista, joiden laatu on mitä on. Laadun sijaan kuviin pääsi ystäväni Erikeeper. Sitä päätyi myös pöydälle, sormiin, kasvoille ja suuhinkin asti. Luova prosessi on toisinaan sotkuinen.

Aloitin liimauksen keskeltä, ja sovitin nahkaa paikoilleen naamion muotojen mukaan. En liimannut nahkaa kerralla kiinni etupuolelle, vaan sovitin ja liimasin reunaa koko ajan paikoilleen myös taakse, vähitellen. Tämä vaihe vaati hieman hieromista. Uursin otsan reunaa syvemmäksi pariin otteeseen, kun sain kuvaa siitä, miltä musta naamio näyttää kasvoilla. 

Takapuolelle ei tarvittu suuria saumavaroja. Päinvastoin ylimääräiset reunat olisivat tiellä ja haittaisivat laskostusta. Muotolaskoksia tein työn edetessä aina kun nahkan istuminen sitä vaati. Reunaan sattumanvaraisesti leikatut röpelöt eivät onneksi näy edessä. Ja etupuoli on siisti nimenomaan niiden vuoksi! 

Silmät viilsin auki mattoveitsellä, silmäkulmasta silmäkulmaan. Terän pitää olla juuri katkaistu, että viilto menee läpi siististi. 

Tässä vaiheessa naamio toi mieleen ensimmäiset Batman-elokuvat, sekä hyvässä että pahassa. Suunta oli oikea, mutta jotain piti vielä lisätä, ettei vaikutelma olisi liian karu.

Se jotain oli höyhenet, niillä sain naisellisuutta kehiin. Parempi! 














Kiinnitystä varten olin ostanut mustaa kuminauhaa, mutta kun naamio eteni, se ylittikin odotukseni. En halunnut pilata naamiota rumalla kiinnityksellä, ja vaihdoin kumpparin paksuun satiininauhaan. Taitoin nauhan kaksin kerroin kiinnityskohdasta, jotta paksu nauha ei näytä liian raskaalta kasvoilla. Muutoin nauha saa olla paksu, pitkä ja näyttävä! Menekki oli noin 1,5 metriä. Nauhan ja sulkien kiinnitystä (ja kasvoja kiinnityksiltä) suojaa takana molemmilla sivuilla kaistale nahkaa. 


Loppusilaus ja pilke silmäkulmaan syntyi itsekiinnittyvillä strasseilla. 


Bling bling ja menoksi!




























Dagen efter oli hieman kuollut olo, mutta bileet ja asu olivat succé!

Postauksen ekassa ja tokavikassa kuvassa vilahtavat muuten pentagrammirintsikat, jotka tein jälleen Outi les Pyyn innoittamana. Hienoja stailauksia löytyy Outi les Pyyn sivuilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti